Vapaapäiviä

Mulla alkoi tänään kolmen päivän vapaat. Ja tää päivä alkoi vitutuksella ihan suoraan sanottuna. Eräs sukulaisemme jolle olen lainannut kirjastosta kirjoja (koska kyseisellä ihmisellä on itsellään velkaa kirjastoon eikä näin ollen saa lainattua itse) ottaa nyt päähän niin paljon ettei järkeä! Mulla on ihan sellainen kutina nyt, että tää viimeisin kirja jää palauttamatta. Oon laittanu viestiä asiasta, mut ei vastausta. Ja tiedän että on nähnyt viestit. Tässä taas kaiketi hyväsydämisyys palkitaan. Jäipä sitten viimeseks kerraks.

No mutta joo, miehelläni on viikon päästä syntymäpäivät ja lahjakin saapui postitse alkuviikosta :) Nyt se on piilotettu ja kätketty varman päälle ;) Enkä oo sanonu lahjasta mitään, koska silloin hän etsis sen :D

Näille vapaapäiville ei ole oikein erikoisia suunnitelmia, varmaan vain valmistaudun kuuden päivän työputkeen. Toki mulla on tänään psykiatri ja huomenna aamulla lääkäri. Perjantaina taas pitäisi lähteä kuntoutuksen kanssa salille. Taitaa nämä vapaat mennä myös pyykätessä.

Monella paikkakunnalla, ainakin täällä meillä päin on tänään saatu jo ensilumi. Vaan en minä oo nähny muuta kun taivaan täydeltä rakeita satavan. Odotan siis lunta paljon, koska oon talvi ihminen.

New tattoo

Kävin siis tiistaina ottamassa itselleni uuden tatuoinnin. Voin kertoa, että onneksi ei tarvitse koskaan enää ottaa tatuointia alaselkään. Sen verran koski, että huh! Mutta on se sen kivun arvoista :)
Nyt olen toista päivää vapaalla ja parantelen selkääni. Huomenna aamuvuoroon ja toivotaan ettei enää kovin kovasti tee kipeää.
Olen miettinyt alaselkä tatuointia jo parisen vuotta. Myös maha oli mietinnässä. Mutta ehkä mahan tatuoiminen saa jäädä toistaiseksi, koska seuraava tatuointi tulee olemaan ranteessa. Sekin sitten vasta kun tietty aika koittaa ;)

Hiphei

Oltiin siis äidin kanssa Järvenpäässä ja eilen kotiuduttiin. Oli mukava reissu... Ois voinu olla vaikka vähän pidemmät vapaat nii ois päässy cruisingeihin.

Nyt istun työpaikalla taukohuoneessa ja juon toista kuppia kahvia. Tää päivä ei vaan käynnisty. Viimesimmästä lauantai työvuorosta onkin ehkä noin 4 vuotta. 

Tällä hetkellä mulla on ajatukset aika sekasin. Nään painajaisia jotka vaivaa sitten hyvinkin pitkään. Mun painajaiset on aina tosi   todentuntusia ja siks ne pelottaakin. Oon myös entistä väsyneempi ja migreeni kohtaukset vaivaa usein. 

Mitä lukijoilleni kuuluu? :)

Huomenta huomenta!

Eilen olin taas töissä neljän päivän vapaiden jälkeen, eikä kyllä oikeen napannu :D Tänään taas iltavuoroon ja aamulla aikaisin lähden äitini kanssa etelä- suomeen päin heittämään parin päivän reissun :)

Varasin eilen itselleni tutultu tatuoijalta ajan. Ensi tiistaina tulee uutta kuvaa alaselkään :) Sen jälkeen on kaksi päivää vapaata, ehtii siis hyvin parannella :D

Tällä viikolla mun jokainen päivä on alkanu migreenillä. En tiiä onko mulla joku vitamiini jota pitäs saada enemmän vai mistä johtuu.

Illalla ollaan vielä menossa miehen vanhempien luo, koska itse en sitten enää Ruotsin kälyäni nää, koska hän lähtee jo perjantaina pois :(


Marraskuu senkun lähestyy, mikä tarkoittaa sitä että mieheni lähtee sitten Vantaalle reissuhommiin. En tiedä kuinka paniikkihäiriön sillon käy, koska nyt ollaan oltu jonkin aikaa yhdessä kotona yöt. En oo oikein koskaan tykänny ensinnäkään olla kotona yksin yötä. Traumoja siitäkin jääny, kun asuin joskus yksin rivarissa. Mulla oli valot sisällä ja ulkona oli pimeetä. Joku hiton urpo kävi sit kyyläilemässä ikkunasta sisään. Enkä ollu ainoa jonka ikkunan takana se kävi niissä rivareissa. Karmeita ihmisiä. Aamulla näky vielä oikein sen isot kengänjäljet takapihan nurmikolla (koska en ollu leikannu nurmee) jotka meni naapurin puolelle :/

Good feeling!

Heippa!
Ihan aluks on kerrottava, että kävin hetki sitten ilman rauhottavaa Citymarketissa! :) Vähän oon ylpee itestäni! Seuraavaks voikin kokeilla sitten Prismaa.
Tänään tulee rakas kälyn tekeleeni Suomeen, samoin hänen kaksoisveljensä Hollannista <3 Tarkotus ois lähtee vielä tänä iltana moikkaamaan heitä muutaman kilsan päähän.

Töissä on menny hyvin, mitä nyt jalat on huutanu ja lujaa, kun ostin eilen työkengät. Pientä totuttelua vaatii. Mutta lenkkarit jalassa meinasin niin monta kertaa toissapäivänä tehdä spagaatin töissä, että oli pakko ostaa asiaan kuuluvat kengätkin.

Huomenna oon mukana bonuspäivillä. Mukavaa vaihtelua kassaan ja muuhun :)

Ystävyydestä

Eikö ystävyyden pitäisi olla molemminpuolista? Juu, näin minäkin oon kuullut. Omat ystäväni asuvat eri paikkakunnalla kun minä, mutta korkeintaan 20km päässä. Joten sen ei pitäisi olla matka eikä mikään puolin eikä toisin. Asun kuitenkin kaupungissa, jossa myös ystäväni usein käyvät. Vaan eivät koskaan minun luonani. Joudun olemaan aina se joka ajaa jonkun luo. Pikkuhiljaa olen alkanut saada tarpeekseni.

Ystäväni viettävät usein tyttöjen iltoja, joihin mua ei juuri koskaan pyydetä mukaan. Sitten kun mainitsen asiasta, niin vastaus on aina "et sä kuitenkaan ois tullu" tai "ei me ajateltu". Niinpä. Hyvä se on aina olettaa. Kuitenkin olen aina sanonut, että voi sitä kysyä, että mielelläni oisin tullut. Mutta kun ei. Mulle suututaan, jos en käy tai muuta paskaa. Siis onko vika tosissaan vaan minussa??!! Tässä ei olisi mitään ongelmaa jos minunkin luona käytäisiin tai jos minut edes pyydettäisiin mukaan juttuihin. Olen aina pyytänyt kyseiset ihmiset omiin tapahtumiin, jos sellaisia on tullut.

Voisin puhua tästä aiheesta paljonkin, mutta tässä nyt pääasia. Mua suututtaa!

Jospa nyt olis myös mun aika viisastua, toimia samalla tavalla. Ei kosto mielessä, vaan olla yksinkertaisesti tuhlaamatta aikaani kyseisiin ihmisiin.