Lisää ystävyydestä minun näkökulmasta, josta keskustellaan melkein joka paikassa ja joka päivä.
Olin eilen tapaamassa psykiatria, kun hänen kysymyksensä kuului : " Onko sinun ystävät tai lähipiiri huomannu muutosta ja kehitystä parantumisessasi vuoden aikana?" Eipä tätä vastausta paljoa tarvinnu miettiä :" Mullahan on siis ystävät vaihtunu vuoden aikana, mikä ei mua kaduta juuri ollenkaan, niin ilkeeltä kun se kuulostaakin."
Tämä on täysin totta! Olen kaksi ystävääni jättänyt elämäni menneisyyteen jossa he myös saavat minun puolesta pysyäkin. Ja olen onnellinen kun olen tavannut töiden parista monia uusia ihmisiä joista on tullut läheisiä. Kyllästyin niin paljon olemaan se, joka aina on yhteydessä ja menee kylään. Eikö niitä viestintävälineitä ja autoja ole muillakin? Noh, saavatpahan olla. Tiedän kyllä, että kuulen tästä vielä ja paljon ja saan todennäköisesti haukkuja kuinka huono ystävä olen kun en soita ja mene käymään. Vikahan on edelleen aina minussa.
Minua ei kaduta juuri tippaakaan, että vain lopetin yhteyden pitämisen ja muun. Toki huomaan aina esim. facebookissa molemmilla jotain ystävyyteen ja muuhun liittyviä asioita, jotka on todennäköisesti tarkoitettu piilotettuna mulle. Tämä kaksikko, jonka olen taakseni jättänyt, ovat hyviä ystäviä keskenään. Mun korvat soi niin usein ns. tilliä, että siellä on varmaan hyvät puheet musta käynnissä :D
En tiedä onko kukaan huomannu mun kehittymistä ja parantumista. Olen kuitenkin ollut vahingossa yhden työpäivän ilman rauhoittavaa. Lisäksi eilen kävin Prismassa ilman rauhoittavaa, minkä tosin tein ihan tarkoituksella :) Terapiani loppuu vuoden vaihteessa, mutta sitä on syytä jatkaa. Niin minun kuin lääkärin ja psykiatrinkin mielestä.
Ollaan psykiatrini kanssa viimeksi eilen mietitty, millaisessa kunnossa menin hänen vastaanotolleen ensimmäisen kerran. Silloin mielessäni pyöri vaan, että jumitun kotiin neljän seinän sisälle ikuisiksi ajoiksi. Näin ei ole kuitenkaan käynyt ja teen kaikkeni ettei tule käymään.
